Katse peilissä

ChatGPT-chattibotin julkaisu viime vuoden loppupuolella käynnisti värikkään keskustelun tekoälyn tulevaisuudesta. Botilla voi tuottaa kielellisesti ehjää ja luontevasti etenevää tekstiä, ja huolenaiheeksi nousi muun muassa se, tuottaako tekoäly jatkossa koululaisten esseet tai jopa opiskelijoiden lopputyöt.

Historian kansantajuistaja Yuval Noah Harari kirjoitti The Economist -lehteen paljon huomiota saaneen puheenvuoron. Hararia huoletti ChatGPT:n kyky imitoida ihmistä. Hänen mielestään tekoäly on ”hakkeroinut ihmismielen” ja maapallolla operoi nyt ”vieras äly”.

Hararin pelkona on, että tekoälyn avulla voisi hallita ihmisten ajattelua: Kun emme enää tiedä, keskustelemmeko toisen ihmisen vai tekoälyn kanssa, jopa demokratia voi olla uhattuna. Tekoäly voi oppia kehittelemään niin vietteleviä salaliittotarinoita tai valeuutisia, että koko sivilisaatio kaatuu.

Hieman perinteisempi pelko on se, muuttuuko tekoäly tietoiseksi. Entä jos tietoinen tekoäly päättää tuhota ihmiskunnan? Tähän kysymykseen palataan enemmän tai vähemmän vakavissaan aina, kun tekoälysovelluksissa tapahtuu edistysaskelia.