Lankulle osumisen taidosta
Kun Suomi on tehnyt isoja ulkopoliittisia ratkaisuja, ajoitusta on leimannut yhteinen piirre, diplomaatti kirjoittaa.
4
MIN
Suurissa ulkopolitiikan käänteissä ajoitus on pienelle valtiolle useimmiten ratkaiseva tekijä. Väärällä hetkellä toimiminen merkitsee tuhoa.
Mutta kun jalka osuu lankulle juuri oikealla hetkellä, voidaan pahastakin pinteestä pelastautua. Tästä seuraa, että oikeakin politiikka voi olla väärää, jos sitä ajetaan väärällä hetkellä.
Useampaan kertaan mieltään muuttanut Paasikivikin korosti, ettei ulkopolitiikkaa pidä tehdä ”ajattomalla ajalla”.
Suomen itsenäistyminen ei todennäköisesti olisi onnistunut, ellei bolševikkivallankumous olisi ajanut Venäjää sekasortoon ja sisällissotaan. Itsenäistymisyritys aiemmin – tai myöhemmin – olisi ollut paljon vaarallisempi.
Jatkosodasta Suomi taas irtautui juuri oikealla hetkellä, kun Saksa ei enää pystynyt sitä estämään mutta kykeni kuitenkin pitämään puna-armeijan kiireisenä.
YYA-sopimuksen kaataminen olisi 1970- luvulla voinut käydä hengen päälle. Vuonna 1991 se oli enää ilmoitusasia.
Nato-jäsenyyden ajoituskysymys on monimutkaisempi. Varsinkin 1990-luvulla jäsenyyshankkeen riskit olivat vähäisiä, mutta juuri sen takia työntökin jäi heikoksi.
