Mitä syvempi uni, sitä ankarampi herätys

Synkät arviot sodan mahdollisuudesta Naton ja Venäjän välillä hermostuttavat. Kasvanut sodanriski ei kuitenkaan tarkoita välitöntä sodanuhkaa.

Profiilikuva
näkökulma
Teksti
Mikko Hautala
Kirjoittaja on opintovapaalla oleva Suomen entinen Moskovan- ja Washingtonin-suurlähettiläs.

Sotaennusteita sinkoilee nyt ilmoille kiivasta tahtia. Useat eurooppalaiset johtajat ovat tuoneet esille pelottavia uhka-arvioita. Ruotsin siviilipuolustusministeri Carl-Oskar Bohlin varoitti sodan voivan tulla myös Ruotsiin. Jopa karkeita aikatauluja Venäjän ja Naton välisen sodan syttymiselle on annettu. Synkimmät arviot puhuvat vain muutamista vuosista.

Tietysti ennustukset hermostuttavat. Ukrainasta huomataan, ettei niitä voi pitää pelkästään teoriapuheina. Euroopassa riehuu suuri sota. Ukrainan vastahyökkäyksen pysähtyminen ja lännen avunannon osittainen hiipuminen lisäävät huolta. Venäjä taas tuntuu sietävän vastoinkäymisiä ja kykenee mobilisoimaan taloutensa sodan taakse. Näkymät ovat epävarmemmat kuin vuosi sitten.

Suomessa sudenhuutajat saavat helposti paniikin lietsojan tai suorastaan sotahullun leiman. Joskus se voi olla ansaittukin. Mutta on myös ei hätää -leiri, joka vetoaa eurooppalaisiin verrokkimaihin verrattuna hyvin hoidettuun puolustukseen ja nyt myös Nato-jäsenyyteen.

On tietysti vastenmielistä ajatella, että tämäkään ei ehkä riitä. Mutta kriisissä hyväkään lähtötilanne ei välttämättä ole tarpeeksi hyvä.