Fyrkkaa ja puhetta riittää

Pääkirjoituksissa marssitaan isänmaallisessa tahdissa. Mediassa ei kauheasti kysellä, mistä miljardit puolustukseen otetaan, kirjoittaa Heikki Pursiainen.

Profiilikuva
media
Teksti
Heikki Pursiainen
Kirjoittaja on ekonomisti, joka on töissä Helsingin kaupungilla.
2 MIN

Puolustuspoliittisen keskustelun taso mediassa ällistyttää.

Pääkirjoituksissa marssitaan isänmaallisessa tahdissa. Somessa erimieliset leimataan maanpettureiksi. Jalkaväkimiinojen palauttamiseen liittyvä meteli on tästä viimeisin esimerkki, vaikka ei vielä ole aivan taannoisen rajalakikohinan tasolla.

Miehekäs nojatuolisotiminen ei ole enää vain inttimuistoilla vainolaista vastaan käyvien oikeistolaisten asia. Esimerkiksi Demokraatin Petri Korhonen on ottanut tehtäväkseen osoittaa, ettei demarius ole este pyssyistä ja univormuista tykkäämiselle.

Pohjakosketus oli kolumnikamppailu siitä, miten Tuntemattoman hahmot olisivat mahtaneet kommentoida Suomen puolustusta. Rokan kuolemattomin sanoin: ”hitto työ ootte cringei bruh skibidi”.