Metsäteollisuus: Valtio on toimintaedellytysten suurin kampittaja

Profiilikuva
Metsäteollisuus
Teksti
SK:n toimitus
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Metsäteollisuus ei pärjää kansainvälisillä markkinoilla liian kalliilla valmistuskustannuksilla. Stora Enson nykyinen toimitusjohtaja uskaltaa myöntää sen ääneen, kirjoittaa Kari Ebeling.

Ossi Kokkonen ja Hans Södergård kirjoittavat metsäteollisuuden ahdingosta. Ongelmat ovat laajempia kuin kirjoittajat esittävät. Kilpailuympäristö ja markkinat ovat muuttuneet. Suomalaisia sellu- ja paperitehtaita oli 1960-1980-luvuilla yli 20, nyt niitä on neljä. Keräyskuitu on ajanut tuorepuun varassa toimivat sanomalehtipaperitehtaat paitsioon. Keräyskuidusta on tullut pääraaka-aine myös monissa pakkauskartongeissa. Se on halvempaa ja vaatii vähemmän energiaa kuin tuorepuu.

Kotimaisen koivusellun asema vientituotteena on heikentynyt eukasellun vuoksi. Se on markkinamassana halvempaa kuin koivusellu ja omaa paremmat paperinteko-ominaisuudet. Lisäksi Venäjän puun (lähinnä koivun) käyttömäärä on Venäjän vientitullimaksujen takia supistunut valtavasti nostaen kotimaisen koivupuun hintaa.

Suomi ei ole luovuttanut teknologiajohtajuuttaan huonommille maille. Esimerkkeinä teknologia-aseman säilyttämisestä ovat Metsä-Botnian ja UPM:n Uruguayn sellutehdas, UPM:n Kiinan paperitehdas ja Myllykosken uusin keräyspaperipohjainen tehdas Saksassa. Tehtaat ovat prosessiteknologialtaan maailman parhaita, ja niiden kannattavuus on parempi verrattuna siihen, että ne olisi rakennettu Suomeen.

Kirjoittajat syyttävät turhaan ruotsalaista pääomaa ja Stora Enson johtoa suomalaisten sellu- ja paperitehtaiden sulkemisista. Edellinen toimitusjohtaja suoritti ylihinnalla laajentumisen Yhdysvaltoihin. Nykyinen toimitusjohtaja Jouko Karvinen on joutunut myymän ulkomaansijoituksen alihintaan ja kirjaamaan tappiot taseeseen.

Entinen toimitusjohtaja myös myi Stora Enson suomalaiset voimalat ja metsät. Nyt Stora Enson suomalaistehtaat joutuvat maksamaan sähköstä ja puusta kovempaa hintaa kuin tehtaat, jotka säilyttivät metsänsä ja voimalansa. Hakkaamalla tilapäisesti reilusti omia metsiä puunjalostusyhtiön ei tarvitse kovin paljon ostaa puuta ulkopuolisilta. Ruotsalaisyhtiöillä on enemmän omia metsiä kuin suomalaisilla metsäyhtiöillä. Huonoina aikoina niiden ei tarvitse ostaa lainkaan ulkopuolista puuta. Niiden kannattavuus onkin nyt suomalaisyhtiöitä parempi.
Nykyinen toimitusjohtaja tekee työnsä hyvin. Liian kalliilla valmistuskustannuksilla ei kansainvälisillä markkinoilla pärjätä. Hän myös uskaltaa sanoa sen ääneen.

Metsäteollisuutemme toimintaedellytysten suurin huonontaja on jo pitkään ollut valtio ministereineen ja korkeine virkamiehineen, jotka eivät tajua, että “tyhjästä on paha nyhjästä”. He antavat kansallisen kustannustasomme nousta kuten ennen vanhaan, jolloin virheet voitiin korjata devalvaatiolla. Valtio ei ole pyrkinyt rajoittamaan kotimaisen puun korkeita tehdashintoja. Hallitus on myös esittämässä energian hintaan roimaa veronkorotusta. EU:n mallioppilaana Suomi on varmasti myös ensimmäisten joukossa lisäämässä päästöveroja kotimaiselle teollisuudelle Kööpenhaminan ilmastokouksen jälkeen.

Poliittiset päättäjät ovat myös unohtaneet, että pääomavaltaisessa sellu- ja paperiteollisuudessa ei pystytä siirtämään radikaalisti uuden tuotteen laboratoriotuloksia kaupalliseen tuotantoon ilman pitkäaikaista koetehdastoimintaa. Siihen ei löydy varoja eikä motivaatiota nykyisen kvartaalikapitalismin ja heikon kannattavuuden vuoksi. Valtiolta ja EU:lta tarvittaisiin tähän avokätisemmin kärsivällistä siemenrahaa.

Sellu- ja paperiteollisuus ovat arvoketjussa niin sanottuja välituoteteollisuuksia. Ne eivät valmista tuotteitaan suoraan kuluttajille vaan muille teollisuuksille, kuten paperiteollisuudelle, graafiselle teollisuudelle ja pakkausteollisuudelle. Markkinahinnasta tulee helposti, etenkin laskusuhdanteessa, tärkein laatutekijä. Tehtaasta, joka valmistaa riittävän hyviä tuotteita halvimmalla, tulee hintajohtaja. Suomalaisten sellu- ja paperitehtaiden tuotteet eivät enää pitkään aikaan ole olleet hintajohtajia.

Kari Ebeling

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva tekniikan tohtori,joka on toiminut paperitekniikan professorina TKK:ssa ja UPM-Kymmenen tutkimusjohtajana.