Laatua voi olla se, ettei julkaise
Mediakritiikin pitäisi keskittyä tyhjänpäiväisimpien julkaistujen juttujen viidennekseen, kirjoittaa Oskari Onninen.
2
MIN
Mediakriittisessä kansalaiskeskustelussa on toistuva mantra: kyllähän Suomessa julkaistaan jatkuvasti tosi hienoa journalismia.
Yleensä perään voisi lisätä passiivisaggressiivisen hymiön.
Mantra on näennäisen diplomaattinen ja defensiivinen reaktio median tilaa pohtivan kansanosan yltyvälle tympäännykselle. Keskitytään mieluummin positiivisiin asioihin!
Toinen passiivisaggressiivinen hymiö.
Törmäsin eräässä internetin journalismikeskustelussa sattumalta galleristi Ilona Anhavan esittämään kiinnostavaan ajatuskehikkoon siitä, kuinka kulttuuri-instituutioiden status määrittyy.
Esimerkkinä hän käytti kirjankustantamoita, joiden arvostuksen määrittävät tyypillisesti niiden suurimmat tähdet.
Kustannusalalla on täysin hyväksyttävää, että laajalevikkinen viihdekirjallisuus rahoittaa korkealaatuisempaa taiteellista tekemistä. Sen sijaan jos taidegalleria tekisi samoin, kukaan ei ottaisi sitä vakavasti.
