Politiikka on vaikeiden valintojen tekoa - myös journalistisesti
Politiikka on vaikeiden valintojen tekoa, myös journalistisesti. Viime syyskuussa teimme Suomen Kuvalehdessä päätöksen, että esittelemme presidentinvaaleissa muita perusteellisemmin neljä henkilöä. Kriteerinä oli puolueen koko, jonka perusteella keskityimme kokoomuksen, demarien, keskustan ja perussuomalaisten ehdokkaisiin.
Nykytiedoilla on helppo kyseenalaistaa tuolloin tehty ratkaisu. Presidentinvaalit ovat toden totta henkilövaalit, yhtä paljon elleivät vielä enemmän kuin Elisabeth Rehnin (r) loiston päivinä. Huhtikuun eduskuntavaalien tulokset eivät ole paljon painaneet, kun vihreiden Pekka Haavisto on kirinyt gallupeissa heittämällä ”suurten” kantaan ja jopa ohi.
Kenenkään mielessä ei alun perin edes käynyt, että ehdokasjuttuja koskeva rajauksemme sorsisi erityisesti Haavistoa. Siltä se kuitenkin nyt näyttää. Voi vain kuvitella, mitä salaliittoteorioita vielä syntyy, kun median roolia näissä vaaleissa aletaan tutkia.
Muuten Haavistolla ei sen sijaan pitäisi olla valittamista siinä, miten häntä on kohdeltu tiedotusvälineissä.
Hänen asemansa Sauli Niinistön (kok) haastajana vahvistui ratkaisevasti tammikuun alussa, kun Helsingin Sanomat ja Yle julkaisivat parin päivän välein tuoreet mielipidemittaukset. HS-gallupissa sekä Haaviston että Lipposen kannatus oli kivunnut kuudesta seitsemään prosenttiin. Vain toisen saavuttama tulos oli kuitenkin lehdelle uutinen. ”Haaviston kannatus nousussa”, se otsikoi juttunsa.
Yleisradion 5. tammikuuta julkistamat luvut olivat Haaviston kannalta vielä paremmat. Niiden mukaan hän oli noussut presidenttikisassa jo toiseksi.
Tämä kysely oli muutenkin erikoinen. Presidenttigallupeissa on yleensä tapana esittää ehdokkaiden kannatus kokonaislukuina, kymmenykset pyöristäen. Tällä kertaa tehtiin kuitenkin kahden ehdokkaan kohdalla poikkeus. Jostain syystä Ylelle oli tärkeää kertoa, että Haaviston (8,3) ja keskustan Paavo Väyrysen (8,2) kannatuksessa oli pienenpieni ero.Vain ohimennen tuli esiin, että tutkimuksen virhemarginaali oli kaksi ja puoli prosenttiyksikköä molempiin suuntiin, eli Haaviston kannatus saattoi olla vaikka kuusi prosenttia ja Väyrysen kymmenen.
Väyrynen on eri yhteyksissä antanut ymmärtää, ettei pidä gallupeja kovin luotettavina. Haavistolta tällaisia valituksia ei ole kuulunut.
Kymmenys eroa, hurjaa!