Toimittajatko negatiivisia? Katin kontit

Profiilikuva
epäkohdat
Teksti
Tuomo Lappalainen
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Täällä lehdistössä saa usein kuulla moitteita siitä, että meitä kiinnostavat yksinomaan huonot uutiset. Toimittajia pidetään perusnegatiivisina ihmisinä, jotka ovat mestareita löytämään asiasta kuin asiasta jonkin kuohuttavan epäkohdan.

Katin kontit.

Katsotaanpa vaikka, miten Kansallisen mediatutkimuksen (KMT) uudet luvut uutisoitiin viime viikolla.

Tutkimus vahvisti entisestään käsitystä, että iltapäivälehdillä ei mene juuri nyt kovin hyvin. Iltalehden lukijamäärä putosi edellisestä mittauksesta 26 000:lla ja Ilta-Sanomien sitäkin enemmän, 35 000:lla. Molempien lehtien liitteet menettivät suhteellisesti vielä enemmän lukijoita: Iltalehden viikonvaihdeliite lähes 11 prosenttia ja Ilta-Sanomien TV-lehti yli 14 prosenttia. Iltalehden TV-Jättikin päätyi niukasti miinukselle.

Mutta mitä luvuista.

“Iltalehti menestyy median murroksessa”, IL otsikoi 1.3. KMT:n mittauksesta kertoneen juttunsa. Menestyksen mittarina oli muun muassa, että kahden iltapäivälehden “lukijamäärien ero kaventui entisestään”. Koko jutun kärkeen oli nostettu aivan toisen tutkimuksen – TNS Atlaksen – tieto, jossa oli laskettu yhteen painetun lehden ja iltalehti.fi -verkkopalvelun lukijat.

Ilta-Sanomat pisti seuraavana päivänä vielä paremmaksi. “Ilta-Sanomat pärjäsi vaikeilla iltapäivälehtimarkkinoilla viime vuonna mainiosti”, lehti kertoi. Jutussa sivuutettiin kokonaan KMT:n luvut ja tukeuduttiin sen sijaan levikkitilastoihin, jotka olivat IS:n kannalta paljon mukavampia.

Ilta-Sanomien TV-lehden kohdalla tapahtunut yli 20 000 lukijan pudotus kuitattiin toteamuksella, että sen levikki “venyi 2,8 prosentin kasvuun”. Myös IS rehvasteli verkkosivujensa kävijämäärillä, joiden kehitys oli jutun mukaan ollut “hurjaa”.

Jos minkä tahansa muun alan myynti polkisi vuodesta toiseen paikoillaan, yksikään toimittaja ei hehkuttaisi sitä suurena menestystarinana.

Lehtibisneksessä sen sijaan kuolleen aivokäyrää muistuttava kehitys on monen palstan ilouutinen. “Internetin suosio ei ole horjuttanut paperilehden asemaa” (Helsingin Sanomat). “Painettujen lehtien lukeminen voimissaan” (Keskisuomalainen). “Sanomalehti pysyy nettisukupolven käsissä” (Aamulehti). Ja niin edelleen.

Muutaman viikon päästä naureskellaan sitten taas poliitikoille, kun he selittävät, että eduskuntavaaleissa ei tullutkaan tappiota vaan uljas torjuntavoitto.