Millainen olisi painetun sanan oma "tosi-tv"?

Profiilikuva
Idols
Teksti
Jyrki Jantunen
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden vastaava tuottaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Viikonloppu oli yhtä Putousta, Idolsia ja Johanna Tukiaista.

Putouksessa kilpailivat mielikuvitushahmot, Idolsissa itseään laulamalla etsivät nuoret. Kotisohvalla tiedettiin, ketä pitää äänestää.

Paikastaan julkisuudessa kilpaili myös epätodellinen Tukiainen, joka oli myynyt polttarinsa, häänsä ja aviovuoteensa aikakauslehdelle ja tv-kanavalle. Vaikka muut kuvaajat eivät olleet tervetulleita, Tukiainen tuli hääpuvussaan vastaan monilla nettisivuilla.

Kotisohvalla tiedettiin, millaista murhetta julkisuudenkipeydestä seuraa.

Ja sitten oli tietysti myös Libya ja Muammar Gaddafi, joka muuttui hetkessä ”Libyan johtajasta” hulluksi diktaattoriksi.

Kotisohvalla tiedettiin, miksi reaaliaikaiset vallankumoukset ovat parasta katsottavaa.

Täytyy tunnustaa: elämä on yhä enemmän online. Suorat tv-lähetykset ja vaikuttamisen illuusio koukuttavat. On mukavaa puhua siitä, mistä kaikki puhuvat.

Yllä mainitut tapahtumat ovat omalla tavallaan tosi-tv:tä, nopeasti kaikkien saatavilla olevaa todellisuutta, johon voi osallistua tai josta voi helposti sanoa oman mielipiteensä.

Uutinen, draama ja viihde sekoittuvat tunnesopaksi, joka voi houkuttaa median äärelle jopa miljoonayleisön, eri ikäisiä suomalaisia.

Seitsemän vuotta sitten pohdiskelin Suomen Kuvalehdessä tosi-tv:tä, silloin uutta ilmiötä Suomessa, ja toivoin, että muut mediat ottaisivat siitä oppia ja joku keksisi aikakauslehdelle oman tosilehtiformaatin (SK 4/2004).

Nyt Suomen suurin sanomalehti Helsingin Sanomat näkee tosi-tv:n mahdollisuutena.

Nyt-liitteen ja Radio Helsingin esimies Ville Blåfield haluaa (HS 26.2.2011), että sanoma- ja aikakauslehdet sekä radio luovat omanlaisensa tosi-tv:n. Sillä hän tarkoittaa innovaatiota, joka uudistaa median kerrontaa ja lukijasuhdetta.

Jos televisio uudistui tosi-tv:n avulla, pelastus voi koittaa myös painetulle sanalle, Blåfield järkeilee. Se tarkoittaa nuorelle yleisölle ”ihan uudenlaisia sisältöjä, uudenlaista avoimuutta”.

Enempää hän ei kerro tai ei osaa visioida. Kotisohvalla tiedetään, miksi nuoriso ei innostu sanomalehdistä. Siksi kaikki ideat ovat tervetulleita, vanhatkin ja keskeneräiset.

Tosi-tv tarjoaa yllättävän isolle joukolle merkityksellistä sisältöä, vaikka kuinka sitä vastustaisimme. Siksi kannattaa kysyä, millainen voisi olla painetun sanan ”tosi-tv”.

Kotisohvalla tiedetään, että journalismissa rima tulee asettaa aina korkealle. Sekin on tosin huomattu, että rima pysyy paikallaan myös silloin, kun sen alittaa.