Uhanalainen pilkka

Kolumni: Satiiri on aina vaikeaa, mutta nyt eletään aikakautta, jossa sen on perusteltava itsensä uudelleen. Todellisuus on muuttunut pilakuvaksi itsestään.

Profiilikuva
Kolumni
Teksti
Tuomas Kyrö
Kirjoittaja on kirjailija.

Tutustuin politiikkaan Kari Suomalaisen pilapiirrosten kautta. Hänen karikatyyrinsa Kekkosesta ja muista suomalaisen politiikan sekä yhteiskunnan näkyvistä hahmoista piirtyivät lapsen mieleen. Kun näin uutisissa Kalevi Sorsan, mietin että siinäpä melko hyvä versio Karin Kalevista. Hän tiivisti hahmon muutamaan viivaan ja asenteeseen. Eli omaan asenteeseensa ja väitteeseen maailmasta.

Kari oli osa suuren sanomalehden brändiä ja päinvastoin. Yleisö odotti hänen seuraavaa tussinviiltoaan. Sanomalehti kantoi vastuun sisällön julkaisemisesta.

Poliittinen pilapiirros antaa luvan nauraa, hämmästellä tai liikuttua tulevien sivujen sisällölle. 1980-luvun alkuvuosina tämä tarkoitti kylmää sotaa, Kekkosen jälkeistä Suomea, nälänhätää, suomettumista. Aivoni eivät ymmärtäneet suuria kokonaisuuksia, mutta taitavan pilapiirtäjän kärjistys kolahti.