Puoluesuhteet ovat vaarassa tärveltyä kohtalokkaasti
Hallituksen ja opposition välinen vastakkainasettelu on yltymässä tuhoisan repiväksi.
Perussuomalaisten vakiintuminen suureksi puolueeksi on suomalaisen 2000-luvun politiikan merkittävin ilmiö. Kolmen perinteisen suuren puolueen yli kolme vuosikymmentä kestäneen valtakauden historian lehdille siirtänyt äänten uusjako on muokannut poliittista agendaamme voimakkaasti. Perussuomalaiset on nostanut keskusteluun asioita, joista muut puolueet eivät ole halunneet puhua.
Perussuomalaisten kansalliskonservatii- visen ideologian ytimestä löytyvät sosiaalietuuksien Suomen kansalaisille varaamista tavoitteleva hyvinvointivaltionationalismi, kansallisen suvereniteetin palauttamista ajava EU-skeptisyys, erityisesti humanitaariseen maahanmuuttoon torjuvasti suhtautuva siirtolaisuuskriittisyys sekä ilmastotoimien oikeasuhtaisuuden arvostelu. Retoriikassaan puolue viittaa kintaalla sovinnaisuussäännöille eikä yritäkään tavoitella salonkikelpoisuutta.
Vanha koalitiomatematiikka ei enää toimi. Nykyisillä kannatuslukemilla porvarihallitusta ei saada aikaiseksi ilman perussuomalaisia. Sdp, vihreät ja vasemmistoliitto puolestaan ovat kategorisesti torjuneet hallitusyhteistyön perussuomalaisten kanssa. Tämä on radikaali irtiotto laajaa yhteistyökykyä hyveenä pitäneestä poliittisesta kulttuuristamme.
