Tuottajien äänellä

Suomen olemassaolo on uhattuna.

Syynä ei kuitenkaan ole verenhimoinen naapurimaa tai edes lähestyvä asteroidi. Maatamme uhkaavat halvat pussilakanat. Tällaisen käsityksen saattoi saada, kun luki Iltalehdestä Finlaysonin liiketoimintajohtajan Jukka Kurttilan eduskunnassa esittämiä näkemyksiä.

Kurttila kutsui kiinalaisten pussilakanoiden verkkokauppaa ”uhkapeliksi Suomen olemassaolosta”.

Halpatuotanto ottaa luonnollisesti tekstiilitehtailijaa päähän.

Ei ole yhtä selvää, miksi meidän kuluttajien pitäisi olla huolissamme edullisista vuodevaatteista. Pussilakanoiden tekeminen Kiinassa on nyt vain halvempaa kuin Suomessa. Saamme nauttia lakanoista samoin kuin halvoista vaatteista ja muista tavaroista.

Halpojen pussilakanoiden paheksunta heijastaa yhtä median vinoumaa. Mediassa kuuluu vahvasti tuottajien ääni. Tuottajat rakastavat kalliita hintoja ja vihaavat kilpailua. Sen sijaan halvoista hinnoista hyötyvien kuluttajien ääni on heikompi.

Syy on yksinkertainen. Tuottajat ovat järjestäytyneitä ja karismaattisia. Me kuluttajat olemme harmaa, järjestäytymätön massa. Siksi on helppo unohtaa, että tavaroita ja palveluita tuotetaan kuluttajien, ei tuottajien hyvinvoinnin vuoksi.

Tuottajanäkökulman vuoksi mediassa halvat vaatteet ovat ”pikamuotia” ja tavarat ”krääsää”.

Tuottajien suosiminen ei rajoitu tavaratuontiin.

Alan klassikko on ruoantuotanto. Maataloustuottajien toimeentulosta kohkataan mediassa jatkuvasti, halvan ruoan merkityksestä miljoonille pienituloisille ei juurikaan.

Kulttuurin tuottajat ovat toinen median suosikkiryhmä. Esimerkiksi äänikirjojen tuloa Spotify-suoratoistopalveluun koskevassa uutisoinnissa korostui kirjailijoiden vihainen näkökulma. Helsingin Sanomat julkaisi jopa poskettoman esseen, jossa kirjailija vertasi keskiluokkaista ammattikuntaansa riistettyihin ruokalähetteihin.

Spotifyn ja sen kilpailijoiden taviksille tarjoamaa historiallisen halpaa pääsyä ihmiskunnan kulttuuriaarteiden pariin ei juhlittu.

Jopa asuntomarkkinoista kerrotaan kuluttajavastaisesti. Vuokran­antajien edustajat selittävät miten kauheaa on, kun vuokrat ovat laskeneet. Vuokra-asujia ei ole kertomassa, että matalissa vuokrissa saattaa olla hyvätkin puolensa.

Tavaroiden halpuus on vain toinen tapa ilmaista, että olemme rikkaita. On mahtavaa elää maassa, jossa köyhilläkin on varaa halpoihin vaatteisiin, ruokaan, kulttuurituotteisiin ja asuntoihin. Mediassa voitaisiin iloita tästä enemmän.