Kansallisvaltion menestys-tarinasta voi oppia paljon

Puheenvuoro: Jotta ihmiskunta voisi elää kehittämiensä riskien kanssa, maailman talouden ja politiikan on pakko toimia integroituneemmin, kirjoittaa Jorma Sipilä.

Profiilikuva
Puheenvuoro
Teksti
Jorma Sipilä
Suomen Kuvalehti
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Emme voi valita, missä, milloin ja millaiseen perheeseen synnymme. Silti syntymän olosuhteet vaikuttavat ratkaisevasti siihen, millaiseksi elämämme muodostuu.

Monilla suomalaisilla on käynyt hyvä onni. Sodan jälkeen syntyneitä suuria ikäluokkia (1945–1955) voidaan sanoa historian lemmikeiksi. Ennuste oli kurja, kun Neuvostoliitto murjoi itärintaman palasiksi kesällä 1944. Monet olivat kauhuissaan, varakas väki valmistautui pakenemaan Ruotsiin. Kaikesta oli puutetta, mutta sota loppui ja maailma muuttui äkkiä.

Sota on pahinta mitä kansakunnan hyvinvoinnille voi tapahtua. Vuonna 1900 syntyneet suomalaiset, kuten Urho Kekkonen, kokivat sen kahdesti. Kevään 1945 jälkeen syntyneet ovat saaneet elää rauhan aikaa.

Vielä sodan jälkeen kansanterveys oli Euroopan surkeinta tasoa. Syrjäseutujen lapset oli vasta saatu kansakouluun. Harvat maaseudun nuoret pääsivät oppikouluun, ja maan pohjoisin yliopisto sijaitsi Turussa. Toimeentuloturvaa ei ollut kuin nimeksi. Rahaa oli vähän ja kulttuuri ahdas.