Lukio tarvitsee historian ja uskonnon

Lukio on viimeinen mahdollisuus saada laajaa yleissivistystä. Opintoputki jatkoon ja liiat valinnat pilaavat tavoitteen.

Profiilikuva
lukio
Teksti
Suomen Kuvalehti

Uskonnon ilmenemismuodot historiassa, ideologiat, ihmisyys, eettisyys ja arvot, politiikan ja kulttuurin pohjavirrat, jopa päivän uutiset kulkevat uskontotunneilla. Opetus on ikuinen kiistanaihe, vaikka uskonnon opettajat ovat Suomessa huippuasiantuntijoita. Kansainvälisissä arvioissa Helsingin yliopiston teologian tutkimus on todettu erittäin korkeatasoiseksi: tiedekunnassa toimii kaksi Suomen Akatemian huippuyksikköä 2014–2019.

Opettajien tiedollinen ja pedagoginen tausta unohtuu usein heiteltäessä poliittisin perustein tai ateistisista lähtökohdista ehdotuksia uskonnonopetuksen lopettamiseksi – kuten ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd) blogissaan (11.1.). Opettajat ovat korkeinta kansainvälistä tasoa. Opetussuunnitelmien tarkat tavoitteet, opetushallituksen hyväksyntä ja koulun valvonta takaavat osaltaan opetuksen huipputason.

 

Tunnustuksellisesta opetuksesta uskonnossa luovuttiin jo 2003. Opetus ei tähtää uskonnon harjoittamiseen, vaan oman uskonnon ymmärtämiseen. Näin myös vähemmistöjen, kuten islamin, opetus tuli kouluun. Sitä voi verrata äidinkielen oppimiseen. Yleisen koulun laadukas uskonnonopetus on myös ääriliikkeiden torjumista. Suomen hyvää mallia kopioidaan maailmalla. Meiltä puuttuu uskonnollisten ääriryhmien vastakkainasettelu – kiitos hyvän opetuksen.

Suomalaisten uskonnollisten vähemmistöjen edustajat puolustavat voimakkaasti oman uskonnon opetusta ja syyttävät keskustelua yksisilmäiseksi. Heille opetus on vähemmistöpolitiikan väline (HS 1.2.).