Lukijakunta kasvaa, kirjailijan tulot eivät – kirjallisuus ahtaalla

Me kirjailijat seuraamme pelonsekaisin tuntein, kuinka kirjojen lukuaikapalvelut jakavat asiakkailleen pitkiä ilmaisjaksoja.

Profiilikuva
Kolumni
Teksti
Tiina Raevaara
Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.

Kirjailijanurani täyttää tänä vuonna viisitoista vuotta. Esikoisteokseni, surrealistinen romaani Eräänä päivänä tyhjä taivas, ilmestyi syksyllä 2008. En ehtinyt nauttimaan kirjallisuuden leveistä vuosista. Vuosi 2008 oli eräänlainen merkkivuosi myös koko suomalaiselle kirjallisuusmaailmalle: seuraavana vuonna yleisen kirjallisuuden myynti kääntyi laskuun. En usko, että se johtui minun kirjastani.

Jonkinlaista kulta-aikaa tuo viidentoista vuoden takainen hetki ehti kuitenkin olla. Kirjallisuuden näkyvyys oli toisenlaista kuin nyt. Melko marginaaliseksi jääneestä esikoisromaanistanikin julkaistiin huimat 30 arvostelua eri lehdissä. Oli suuria sanomalehtiä, paikallislehtiä, aikakauslehtiä, ylioppilaslehtiä.

Nykyään edes nimekkään kirjailijan uutuusteoksesta ei välttämättä näy yhtään lehtiarvostelua. Tai jos niitä tulee, mediakonsernien muutosten myötä sama kritiikki voi olla useassa eri lehdessä. Kirjo on hävinnyt, eikä kirjan ilmestyminen ole enää uutinen. Kritiikkiä voi joutua odottelemaan jopa vuoden.

Ison sanomalehden kulttuuriosastolta myönnettiin, etteivät kritiikit kiinnosta lukijaa, ja siksi kirjoista pyritään kertomaan muilla tavoilla, vaikkapa henkilöjuttujen myötä. Tämä johtaa tietenkin siihen, että näkyvyyttä saavat kirjat, joiden kirjoittaja on jollain tapaa mielenkiintoinen.