Konkretiaa, EU, konkretiaa!

Konkretian penääminen on poliitikolle tapa antaa itsestään hyvä kuva.

Profiilikuva
näkökulma
Teksti
Hanna Ojanen
Suomen Kuvalehti

Ranskan presidentti Emmanuel Macron piti huhtikuun puolivälissä puheen Euroopan parlamentissa. Puheessa tulivat mainituksi niin Venäjä, maahanmuutto kuin digitaalisen talouden verotuskin. Illalla Yleisradion uutislähetyksessä esitystä luonnehdittiin palopuheeksi. Uutisjuontaja kysyi kirjeenvaihtajalta: ”Tuliko uusia avauksia?” Kuuluikohan siinä kohdin huokaus?

Kirjeenvaihtajan mukaan puhe ”liikkui aika lailla siellä ylätasolla, tunteiden maailmassa”. Macron siinä vähän patisteli uudistuksia, joita on itse ehdottanut. Mutta – ja nyt kirjeenvaihtajan ääni vähän piristyi – ”oli siellä muutama sellainen konkretian jyvänenkin seassa!”

Konkretian jyväset ovat kullan arvoisia: kaikki sellainen, mihin voi tarttua, mikä on käytännöllistä, arjessa hyödyllistä.

Konkretian edellyttäminen tulee EU-keskustelussa esiin yhtenään. Pääministeri Juha Sipilän (kesk) mielestä marraskuussa eduskunnassa käyty EU-keskustelu oli hämmästyttävän laimeaa, kritiikkiä esitettiin ”yleisellä höttötasolla” ja siitä puuttui – mitäpä arvelette puuttuneen – no, sitä konkretiaa.