Kyllästyttävää palautetta

Profiilikuva
media
Teksti
Anu Koivunen
Kirjoittaja on mediatutkija ja sukupuolentutkimuksen professori Turun yliopistossa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Mies löi haastattelua pyytänyttä Karjalaisen toimittajaa nyrkillä messutapahtumassa. Hän sätti toimittajaa muun muas­sa siitä, että lehti oli lakannut ilmestymästä sunnuntaisin paperimuodossa.

Journalistin haastattelussa päätoimittaja kertoi, että lehti on saanut ”paljon pettynyttä ja tunteikasta palautetta” päätöksestä ja on siihen ”jo vähän kyllästynyt”.

Vaikka väkivallasta toki pitää tehdä rikosilmoitus, vihaisestakin palautteesta kannattaisi jaksaa olla kiinnostunut. Tuore tutkimus nimittäin kertoo, että lehdet eivät välttämättä tunne lukijoitaan erityisen hyvin.

”Tällä hetkellä lehtitalojen käsitys lukijakunnan toiveista ja tarpeista nojaa suurelta osin puutteellisiin tietoihin”, toteavat Heikki Heikkilä, Heikki Hellman ja Liisa Ovaska tutkimuksessaan ”Mä lehden luin: Yleisön suhde painettuun ja digitaaliseen sanomalehteen”.

Toimituksissa seurataan tarkkaan verkkojuttujen lukemista mittaavaa yleisöanalytiikkaa, mutta se ei kerro mitään lukemisen yksilöllisyydestä, monimuotoisuudesta ja tilannekohtaisuudesta.

Tutkitut maakuntalehtien lukijat arvostavat edelleen sanomalehteään ja käyttävät sitä sujuvasti niin verkossa, näköislehtenä kuin paperisenakin. Eri käyttöliittymät liitetään erilaisiin lukutapoihin ja arjen rutiineihin.

Paperilehteä arvostetaan sunnuntain aamiaispöydässä ja sitä luetaan tarkkaan ja yhtäjaksoisesti. Se on myös vaihtelua nopealle silmäilylle ja ruudun tuijottelulle.

Kun mediatalot kehittävät sovelluksia ja käyttöliittymiä palvelemaan toimituksia ja digisiirtymää, ne eivät välttämättä palvelekaan lukijoiden tarpeita.

Siinä missä media-ala ajattelee sisältöjä välineneutraalisti, monille lukijoille suhde käyttöliittymään on tärkeä. Joillekin se on jopa tärkeämpi kuin suhde itse lehteen. Lukeminen ei ole vain sisältöjen kuluttamista.

Tutkimuksessa mukana olleiden lukijoiden mukaan verkkolehtien käytettävyydessä onkin paljon kehitettävää, ennen kuin ne voisivat korvata paperi- tai näköislehdet.

Sen tunnistaa jokainen, joka arjessaan pähkäilee, miksi älypuhelinsovellus tai verkkosivu itsepintaisesti tarjoaa jotain, jota ei halua lukea. Paljon sen sijaan jää piiloon sellaista, mitä pitäisi tärkeänä nähdä.