Mitä pomot puhuvat nuorista?
Eri sukupolvien suhtautumisesta työhön puhutaan usein, kun tapaan tuttuja, joilla on pari-kolmikymppisiä alaisia, kirjoittaa kolumnisti.
Nyt me olemme kuin ne buumerit, jotka väittivät hiihtäneensä 1950-luvulla kouluun. Näin totesi keski-ikäinen kollega, kun juttelimme eri sukupolvien suhtautumisesta työhön. Aiheesta puhutaan usein, kun tapaan median, valtionhallinnon tai yritysten johdossa työskenteleviä tuttuja, joilla on pari-kolmikymppisiä alaisia. Aihe on taas ajankohtainen, kun kesätyöntekijät aloittavat.
Pomojen puhe kuuluu näin: Z-sukupolven nuoret ovat todella lahjakkaita. He ovat diginatiiveja ja tekoälynatiiveja. Heillä on muutakin elämää kuin työ, mikä on tervettä.
Mutta – ja tässä kohtaa pomot madaltavat ääntään: He haluavat vastuuta, mutta eivät ole valmiita venymään. He vaativat jo työhaastattelussa, että työnantajan on otettava huomioon heidän harrastusaikataulunsa. He varmistelevat etukäteen, etteivät joudu heinäkuussa ylitöihin, koska silloin on festarit. Tätä kaikkea he perustelevat palautumisella, koska jo parikymppiset kärsivät burnoutista.
Missä vaiheessa nuoret alkoivat kysyä, mitä työelämä voi tarjota heille, ei toisinpäin?
