Laki ja ymmärrys

Perustuslaki ei ole monimutkallinen, kirjoittaa Risto Lindstedt.

Profiilikuva
Jacob Söderman
Teksti
Risto Lindstedt
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Liikennevalot ovat helppo rasti. Punaisilla pidätellään, keltaisilla ei viekastella, vihreillä ollaan vapaakulkuisia. Maantielläkään ei ole vaikeaa. Vaikka nopeusrajoitukset saattavat tympiä, ne ovat kuitenkin yhteinen sopimus. Kaikilla on lupa luottaa, että sopimuksista pidetään kiinni ja kukin pysyy kaistallaan.

Perustuslakikaan ei ole monimutkallinen. Nykyinen tuli voimaan 1.3.2000. Siihenkin voi suhtautua hyvin henkilökohtaisena lakina. Suomi on täysivaltainen tasavalta (1. luku, 1 pykälä), josta seuraa, että valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta (1. luku, 2. pykälä).

Lain levinnäisyysalue on tosin kovin pieni. Sen vaikutus lakkaa pohjoisen Nuorgamissa, etelässä Hangon Tulliniemessä, lännessä Märketissa ja idässä Vaalimaan raja-asemalla. Oma se kuitenkin on, meille tehty. Laki on se hinta, joka vallan pitää maksaa siitä, että sillä ylisummaan on vallanalaisia. Perustuslakivaliokunta ei tosin ole vahvistanut tätä tulkintaa.

 

Perustuslaki on säädetty kansalaisille. Siinä on 131 pykälää ja niiden sisältö on kansalaisjärjellä vielä ymmärrettävissä. Merkittävää on myös se, että käräjiä käydessäänkään kansalainen ei tarvitse tuekseen kovinkaan montaa lakitulkkia.