Laatu puhuu suomea
Venäjällä suomalaisuus on markkinointikikka.
Pietarilainen tuttava pyysi apua. Hän oli ostanut suomalaista meikkivoidetta, jota halusi lisää. Ongelmana oli kallis hinta. Ehkäpä minä voisin lähettää hänelle voidetta Suomesta? Kaipa se nyt valmistusmaassa on halvempaa kuin rajan takana Pietarissa.
Suostuin tietenkin, ja ystäväni lähetti minulle kuvan voidepurnukasta. Ensi vilkaisulla selvästi suomalainen tuote. Etiketissä komeili Suomen lippu ja tekstit ”Rypäle siemen & kastanja öljyn” ja ”vaikuttaen ihon sisään kasvaviin karvoihin”. Heikohkoa oikeinkirjoitusta ja muutenkin hieman epäselvää, mutta onhan tuo suomea, tuumasin ja ryhdyin etsintään.
Homma törmäsi kuitenkin seinään heti alkumetreillä. En saanut paikallistettua sen kummemmin tuotetta kuin sen tehnyttä MakeaLady-firmaa. Myyntisivustoa yhtiöllä ei ollut eikä sitä mainittu suomalaisissa yritystietokannoissa. Verkkohaku tuotti vain venäläisiä ja italiankielisiä sivustoja, joilla kuvailtiin alaviitteissä Suomen kauneutta ja innovatiivisuutta.
Nousi epäilys. Onkohan ”kastanja öljyn” Suomea nähnytkään? Ehkä kyseessä on sama ilmiö, josta Johanna Logrén kirjoitti kesän alussa ulkoministeriön blogissa. Venäjällä suomalaisuutta nimittäin käytetään markkinointikikkana, vaikkei myytävillä tuotteilla olisi mitään yhteyttä Suomeen.
