Kenen tuotantoketjussa seisot?

Kauppa ja teknologia ovat palanneet osaksi turvallisuuspolitiikkaa, jossa oma etu on aina tärkein. Tämä muutos koskee myös Suomea.

Profiilikuva
näkökulma
Teksti
Mikko Hautala
Kirjoittaja on Suomen Washingtonin-suurlähettiläs. Näkemykset ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta ulkoministeriön kantaa.

Muistan hyvin, kun Suomi tavoitteli ulkomaisia investointeja juurikaan murehtimatta, mistä maasta ne tulivat. Tärkeintä oli, että tulivat. Samalla yritykset sijoittivat toimintojaan ympäri maailmaa alhaisempien tuotantokustannusten perässä. Vain halvin oli länsimaille kyllin hyvää.

Globalisaation seurauksia kipuiltiin länsimaissa, mutta vahvan sosiaaliturvan Pohjoismaissa muutosta siedettiin paremmin. Tärkeintä oli olla itse tuotantoketjussa parhaan arvonlisätolpan kohdalla, jolloin muut tolpat saivatkin sijaita muualla. Ja mikä parasta, keskinäisriippuvuus takasi jopa rauhaa. Sitä ei nähty haavoittuvuutena.

Suunta kuitenkin muuttui. Pandemia paljasti ulosliputetun tuotannon riskit, kun haluttua tavaraa ei enää saanut rahallakaan. Se oli kertašokki, joka lähinnä muistutti kriisiajan karuista pelisäännöistä. Samalla koventunut suurvaltakilpailu oli jo alkanut siirtää kauppaa ja teknologiaa yhä pidemmälle turvallisuuspolitiikan piiriin. Tämä muutos muokkaa nyt toimintaympäristöämme.