Uusjämeryyttä
Pakina: Mikäs siinä, ehkä samalla tuloksetkin kolminkertaistuvat.
Suomeen on saapunut poliittinen jämeryys, jota tosin jotkut vanhan liiton ihmiset saattavat nimittää öykkäröinniksi, pyrkyryydeksi tai pelkäksi vaalikampanjoinniksi.
Joka tapauksessa se kuulutettiin kaikelle kansalle viimeistään viime viikonlopun puoluekokouksissa. Kepun puoluejohtaja, jämeräparraton pääministeri Juha Sipilä ilmoitti ujostelematta, että ”näläkää riittää” jatkaa puoluejohtajana, hallitus vie sote-uudistuksen maaliin ”bolševistisella rauhallisuudella”, keskustalle kelpaa seuraavissa vaaleissa vain voitto ja sen jälkeen ei lähdetä hallitukseen kenen tahansa kanssa. Kokoomuksen Petteri Orpo ilmaisi samat asiat vähän eri sanoin. Hänkin haluaa pääministeriksi ja lupaa kokoomuksen voittavan kaikki tulevat vaalit. Demaripomo Antti Rinteen tavoitteissa ei ole ollut mitään epäselvää enää pitkään aikaan. Hän haluaa pääministeriksi ja aikoo voittaa kaikki vaalit. Luultavasti jonoon ilmaantuu vielä muutama lisäehdokas.
Puoluejohtajat eivät suostu edes keskustelemaan muista mahdollisuuksista, joten vuoden kuluttua Suomen asioita hoitaa vähintään kolmen pääministerin triumviraatti. Mikäs siinä, ehkäpä tuloksetkin kolminkertaistuvat – tosin on makuasia, onko se hyvä vai huono tulos.
Uutta tässä jämeryydessä on se, että ei ennen ole oltu ihan näin ärhäköitä. Tapoihin on kuulunut edes näennäinen vaatimattomuus – ehkä Paavo Väyrystä lukuun ottamatta. Hurjinta itsekehua on ollut myönnytys ”Jos porukka niin päättää…” Vaalivoittoa ei ole tohdittu tuuletella vielä siinäkään vaiheessa, kun 95 prosenttia äänistä on laskettu ja oma puolue on saanut niistä puolet: ”Katsotaan nyt tämä ääntenlaskenta loppuun asti…”
