Pelkkää huolipuhetta
Kolumni: Kun käytämme jotain sanaa, ujutamme keskusteluun myös tietyn tavan katsoa maailmaa, kirjoittaa Lari Kotilainen.
Moni asia mättää. Ajattelevan ihmisen kuuluu kantaa huolta ainakin ilmastonmuutoksesta, Syyrian tilanteesta, Itä-Euroopan demokratiakehityksestä ja brexitistä. Kotoisammatkin asiat askarruttavat: kuihtuuko hyvinvointiyhteiskunta, pilaantuuko nuoriso, autioituuko maaseutu?
Huolenaiheita on maailmassa ollut aina, mutta onko niitä nykyään enemmän kuin ennen? Vai onko huolehtiminen aikamme ilmiö, jota ruokkii jatkuva huonoista asioista ja niiden mahdollisista seurauksista puhuminen? Jälkimmäistä kantaa varten on nykysuomessa oma sanakin: huolipuhe.
Huolipuhe-sanan tausta lienee akateemisessa maailmassa. Jo 2000-luvun alulta on analysoitu esimerkiksi vanhemmuuteen ja perheisiin liittyvän huolipuheen merkitystä. Ainakin kasvatustieteiden ja sosiaali- ja terveydenhoitoalan opinnäytteissä huolipuhetta käsitellään yhä vakavan analyyttiseen sävyyn.
Älä suotta jätä juttua kesken
Tilaa Suomen Kuvalehti
Katso kaikki tilausvaihtoehdotOletko jo tilaaja?