Kultareuna-keskustelut
Kultarannasta puuttui tavallisen ihmisen arki.
Presidentti Sauli Niinistön isännöimien, kesäkuussa toistamiseen pidettyjen Kultaranta-keskustelujen ajatuksena on uudenlaisen keskustelufoorumin tarjoaminen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Suomi on niin pieni maa, että vuoropuhelun luominen erilaisten toimijoiden välille onkin mahdollista.
Julkisuudessa on korostettu yhteiskuntamme matalaa hierarkkisuutta, joka tekee mahdolliseksi valtiojohdon, kansanedustajien, yritysjohtajien ja muiden kutsuttujen yhteisen bussikuljetuksen paikan päälle ja lounaan jonottamisen sulassa sovussa. Ekologisissa puulautasissa ei ollut kultareunusta, mutta keskusteluissa kyllä.
Mahdollisuus keskustella epämuodollisesti kenen tahansa kanssa oli todellista. Poliitikot puhuvat toistensa kanssa koko ajan (oletan), mutta vaikkapa tutkijoiden ja kansalaisjärjestöjen edustajien mahdollisuudet vaihtaa mielipiteitä poliitikkojen kanssa ovat huomattavasti rajatummat.
Olin kutsuttuna yli kolmensadan suomalaisen kansalaisjärjestön kattojärjestön Kepan puheenjohtajan ominaisuudessa. Kepa on globaalien kehityskysymysten ja kehityspolitiikan asiantuntijajärjestö. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Kepan kaltaisten toimijoiden lähtökohtana on laaja turvallisuuskäsitys, joka linkittyy paitsi talouteen ja konflikteihin myös ihmisoikeuksiin, globaaliin oikeudenmukaisuuteen ja ympäristökysymyksiin.