Kukkia ja mehiläisiä

Profiilikuva
Kolumni
Teksti
Pirjo Hiidenmaa
Kirjoittaja on tietokirjallisuuden professori Helsingin yliopistossa.

Tulin yliopistoon vuosikymmeniä sitten. Opintoihini kuului muun muassa suomen kielen historian kursseja. En enää muista yksityiskohtia äännehistoriasta, enkä ole äännehistoriaa tarvinnut missään työtehtävässäni, mutta päivääkään en vaihtaisi pois.

Kurssia ei käyty pelkästään siksi, että äänteenmuutosten yksityiskohdat opittaisiin luettelemaan. Luennoilla opittiin tarkastelemaan systemaattisesti kieltä, sen vaihtelua ja muutoksia sekä näkemään ilmiöt aikaperspektiivissä. Hyödyllinen on ollut sekin oppi, ettei kieli rappeudu muuttuessaan.

Muutakin tärkeää kurssiin liittyi. Luennon jälkeen mentiin opiskelijakahvilaan lounaalle tai kahville. Kahvilassa syntyi ystävyyksiä, jotka ovat kantaneet tähän asti.

Kielihistorian kurssilaiset ovat päätyneet kuka minnekin, mutta monien kanssa on vaihdettu vuosien aikana niin ammatillisia kuin yksityisiäkin kuulumisia. Siinä sitä on voinut avartaa ymmärrystään opettajan, kirjastoammattilaisten, professorin, kirjailijan, viestintäasiantuntijan, ministeriön esittelijän ja monen muun työstä.