Kuka maksaa ja mitä?
Sote-uudistuksessa on tarkoitus uudistaa myös terveydenhuollon rahoitus. Rahoitustapa vaikuttaa järjestelmän tehokkuuteen ja kustannuksiin, kirjoittaa Osmo Soininvaara.
Yleinen käsitys on, että verorahoitteinen terveydenhuolto on vakuutuspohjaista kustannustehokkaampaa. Verorahoitteisessa järjestelmässä terveydenhuolto pyrkii kiinteän määrärahan puitteissa kohdistamaan eurot sinne, mistä saa parhaan terveyshyödyn. Näin toimitaan Pohjoismaissa ja Britanniassa.
Suurimmassa osassa Eurooppaa terveydenhuollon rahoitus perustuu pakollisiin vakuutuksiin. Perhelääkärit ovat yleensä ammatinharjoittajia ja sairaalat yrityksiä. Tämä toimisi moitteetta, jos olisi aina kiistatonta, paljonko potilasta pitää hoitaa ja mitä tutkimuksia kannattaa tehdä. Jos sairaala on voittoa tuottava yritys, sen ansaintalogiikan kannalta mikään hoito tai tutkimus ei ole turha.
On myös potilaan edun mukaista, että kaikki mahdollinen tutkitaan. Vakuutusmuotoisessa terveydenhuollossa on houkutus tehdä tutkimuksia ja antaa hoitoja, jotka verorahoitteisessa järjestelmässä jätettäisiin vähäisten terveyshyötyjen vuoksi tekemättä.
Monissa maissa vakuutusyhtiöt ovat perustaneet omia sairaaloita hillitäkseen mielestään aiheetonta rahanmenoa.
Suomessa vakuutusyhtiöt kokivat hoitomahdollisuuksien rajattomuuden karvaasti tarjotessaan aikanaan sairaanhoitovakuutusta maailman terveimmille ihmisille eli suomalaisille lapsille. Vakuutusmaksut oli nostettava nopeasti yli kymmenkertaisiksi.
