Kuka huomaa lapsen vahvuudet, kun koulu sujuu huonosti?

KOLUMNI: On valitettavaa, kuinka paljon koululaisia yhä ohjataan negatiivisen palautteen voimalla, kirjoittaa Tiina Raevaara.

Profiilikuva
koulu
Teksti
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Koululaisten kesäloma alkoi, Facebook täyttyi ylpeiden vanhempien ottamilla kuvilla. Niiden perusteella Suomen koululaiset saavat todistuksiinsa vain ysejä ja kymppejä.

Oikeasti monen koululaisen taival on täynnä vaikeuksia. On koulun alkua vaikeuttaneita puheongelmia tai dyspraksiaa, lukihäiriötä, käyttäytymisvaikeuksia, adhd-piirteitä tai ihan vain levoton luonne.

Loppuvuodesta syntynyt on ensimmäisillä luokilla ihan eri sarjaa kuin lähes vuotta vanhemmat alkuvuoden lapset. Kypsyyserot ovat muutenkin suuria.

Joillain on halu miellyttää opettajaa ja käyttäytyä mahdollisimman kuuliaisesti, toista on aina ärsyttänyt määräily. Kun lapsi on niin nuori, että oman toiminnan ohjaaminen on vielä hankalaa, synnynnäiset temperamenttierot näyttäytyvät suurina.

Miten estettäisiin se, ettei lasta heti koulutaipaleen alussa tungeta pysyvästi ”epäkelpojen” laatikkoon? Ensivaikutelman valta on vahva, ja opettaja, joka on tottunut ajattelemaan tiettyä oppilasta rauhattomana, ei ehkä enää näe oppilasta uusin silmin, vaikka tämä kasvaessaan rauhoittuisi ja jaksaisi jo keskittyäkin. Hyvä, oppilaansa tunteva opettaja on aarre, mutta joskus myös opettajan vaihtuminen voi tarjota uuden mahdollisuuden.