Vaalikone: demokratian käyttöliittymä

Nuoret ja politiikasta kiinnostuneet pitävät vaalikoneista. Monelle ehdokkaalle vastausten ähertäminen kymmeniin koneisiin on kuitenkin pakkopullaa.

Profiilikuva
näkökulma
Teksti
Sami Borg
Kirjoittaja toimii tutkimuspäällikkönä Kunnallisalan kehittämissäätiössä ja hän on valtio-opin dosentti Tampereen yliopistossa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Eduskuntavaaleja varten on avattu jo kymmeniä vaalikoneita. Suosituimpiin ovat vastanneet lähes kaikki ehdokkaat. Eduskuntavaa­lien äänestäjistä vaalikoneita käyttää ainakin joka toinen.

Tämä interaktiivinen mediapalvelu rantautui Suomeen vuoden 1996 europarlamenttivaaleissa, kiitos Ylen Erkki Vihtosen. Sen jälkeen vaalikoneiden suosio kasvoi hyvin nopeasti. Jo seuraavalla vuosikymmenellä useimmat valtakunnalliset ja alueelliset mediat tarjosivat niitä yleisöilleen.

Suomalaisten vaalikoneiden vakiintunut asema ja elinvoima johtuu siitä, että vaaleissamme on pakko äänestää ehdokasta. Puolueita ja varsinkin ehdokkaita on tarjolla niin paljon, että valintaa helpottavia keinoja t­arvitaan.

Koneet ovat myös tärkeä osa vaalijournalismia. Niiden pohjalta media esittelee puolueiden välisiä eroja yleisöilleen.