Koululaiset voidaan jakaa kolmeen ryhmään: Niihin jotka osaavat laskea ja niihin jotka eivät osaa
PAKINA: Jukka Ukkola pohtii, mitä on kaksi ynnä kaksi.
PAKINA: Jukka Ukkola pohtii, mitä on kaksi ynnä kaksi.
Suomen koululaisten ja aikuistenkin heikosta matematiikan taidosta on puhuttu vuosikaudet, mutta nyt se näyttää romahtaneen lopullisesti: vuonna 2015 Suomen koululaiset sijoittuivat matematiikkaolympialaisissa sijaluvulle 82. Se on yli 130 prosenttia huonompi sijoitus kuin Suomen surkealla urheilujoukkueella Lontoon olympialaisissa vain neljä vuotta aiemmin 2012.
Tutkimusten mukaan suomalaiset koululaiset voidaan jakaa kolmeen ryhmään: niihin jotka osaavat laskea ja niihin jotka eivät osaa. Osaajien joukko on jo kaksi kertaa pienempi kuin osaamattomien ryhmä, vaikka takavuosina suhdeluku oli 3,14 eli täsmälleen sama kuin neliön juuri. Kuudella koululaisella viidestä on vaikeuksia murtolukujen kanssa, ja prosenttilaskut onnistuvat vain joka toisella lukiolaisella eli kahdella prosentilla. Helsingin Sanomissa Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen varajohtaja Timo Tossavainen kertoo opettajaopiskelijasta, joka ihmetteli, kuinka paljon on 11–6, kun ihmisellä on vain 10 sormea. Ilman varsinaista sovinismia voitaneen olettaa, että kysymyksessä oli naisopiskelija, jolla ei siis ollut käytössään ns. Pikku-Kallen taskulaskinta.
Kun tilanne on tällainen, sille on selvästi tehtävä jotakin, kuten nyt jo hallituskin on myöntänyt. Ratkaisuksi ei enää riitä biljardien eurojen leikkaaminen koulumenoista, vaan on puututtava perusteisiin. Onko esimerkiksi kaikkien todellakin pakko oppia laskuoppia? Eivät kaikki opiskele filosofiaakaan, mutta silti saattavat päästä tositeeveehen. Jos pakkomatematiikasta luovutaan, todennäköisesti tolloimmat oppilaat jättävät sen pois opinnoistaan. Siitä seuraa automaattisesti, että matikan osaajia on nykyistä vähemmän, mutta he osaavat keskimäärin nykyistä paremmin.
