Varo vihaista säätä
Pakina: Äärisäistä varoitetaan jo nyt, mutta ääret etenevät yhä kauemmas tolkun säistä, kirjoittaa Jukka Ukkola.
Ilmastonmuutoksen edetessä luomakunta on entistä pahemmin sään armoilla. Onneksi on olemassa ilmatieteen laitos ja muitakin viranomaisia, jotka kehittelevät joka tilanteeseen varoituksia uhkaavista sääilmiöistä. Ennen vanhaan ei ollut juuri muita kuin metsäpalovaroitus ja siitepölytiedotus, mutta nyt varoitetaan milloin helteestä, milloin sateesta, milloin pakkasesta, ukkospuuskista, sinilevistä, uv-säteilystä, liukkaasta kelistä, mustasta jäästä, sumusta, lumivyöryistä, aluesadannasta, äkkitulvista, rakeista, trombeista ja milloin mistäkin.
Toistaiseksi varoitukset ovat jotakuinkin ymmärrettäviä, varsinkin kun lehdistö täydentää niitä kertomalla seksihelteistä, tappajapakkasista ja raivomyrskyistä.
Koska ilmastonmuutosta ei varmaan saada pysähtymään, edessä on yhä uusia sääuhkia. Jo lähitulevaisuudessa on odotettavissa varisemisvaroitus, kun puista varisevat lehdet saattavat säikyttää jäniksiä ja ihmisiä sekä myöhästyttää junaliikennettä. Erityisesti Lappiin tarvitaan ruskavaroitus, jolla yleisölle tiedotetaan ruskan alkamisesta samaan tapaan kuin radiossa liikennevalojen sammumisesta tai syttymisestä jossakin risteyksessä. Tiekohtainen vastatuulivaroitus auttaa pyöräilijöitä valitsemaan oikean suunnan.
Koska talvi aina yllättää autoilijat, säätiedotuksiin tulee liittää talvivaroitus, jota ruvetaan toistamaan heti, kun vuorokauden keskilämpötila laskee alle viiden asteen. Tasapuolisuuden vuoksi on syytä ottaa käyttöön myös kevät-, kesä- ja syysvaroitukset sekä erityiset intiaanikesävaroitus ja takatalvivaroitus – ihan vain sen vuoksi, että ihmiset osaavat varoa. Muuttolintuvaroitusta tarvitsevat keväisin lentäjät ja lintubongarit, syksyisin tangolaulajat ja muut kaihoromantikot.
