Miksi juuri tämä tarina?

Sarja osoittaa jälleen kerran, että tämän päivän uutiset ovat huomispäivän muisti, kirjoitta Anu Koivunen.

Profiilikuva
media
Teksti
Anu Koivunen
Kirjoittaja on mediatutkija ja sukupuolentutkimuksen professori Tampereen yliopistossa.

Ylen kymmenosainen Politiikka-Suomi-sarja on kerännyt kehuja haastatteluista, joissa poliitikot on saatu avautumaan ja puhumaan niin, että ”kuulostavat ihmisiltä”. Levy ei lähde soimaan, eikä sloganeita hoeta. Ylen politiikan toimittaja Robert Sundman totesi Jaa, ei, tyhjiä, poissa -podcastissa olevansa kateellinen, koska uutistyössä moinen ei onnistu.

Olennaista tietysti on se, ettei sarjassa ole kyse käynnissä olevista politiikkaprosesseista vaan historiankirjoituksesta. Sitä säätelevät eri lainalaisuudet kuin ajankohtaisjournalismia, vaikka faktapohjaisuus yhdistääkin. Siinä missä päivittäisuutisointi on osa politiikan tekemistä, Politiikka-Suomi – kuten Urheilu-Suomi tai Peter von Baghin ohjaaman Sinisen laulun (2003) kaltaiset Ylen vanhemmat historiasarjat – tuottaa kulttuurista muistia.

 

Kulttuurinen muisti on mediatutkija Marita Sturkenin sanoin elävä kenttä, jossa tarinat kilpailevat paikasta historiassa. Politiikka-Suomi nimeää ”merkittävimmät käänteet ja keskeiset pelurit”. Tekijät tietävät, että valinnoista voidaan keskustella, mutta perustelut ja pohdinnat eivät sovi tarinaan.