Ei mitään nähtävää

Monissa maissa julkisen palvelun mediaa on leikattu oikeistopopulistien ja talousliberaalien yhteistyöllä. Samat voimat ovat liikkeellä Suomessa, kirjoittaa Anu Koivunen.

Profiilikuva
media
Teksti
Anu Koivunen
Kirjoittaja on mediatutkija ja sukupuolentutkimuksen professori Turun yliopistossa.

Hallitus on antanut esityksen Yle-lain muuttamiseksi siten, että jatkossa Yle voisi julkaista tekstimuotoista sisältöä pääsääntöisesti vain tv- ja radio-ohjelmiin liittyen. Esitys antaa ymmärtää, että kyse on teknisestä muutoksesta, jolla julkisen palvelun tehtävä muokataan EU:n valtiontukisääntelyn mukaiseksi.

Hallinnolliseen ja tekniseen kieleen verhoutuu merkittävä viestintäpoliittinen konflikti. Lakiuudistus on seurausta Medialiiton komissiolle tekemästä kantelusta, ja sitä varjostaa uhkavaatimus: jos uudistettu laki ei tyydytä, Medialiitto jatkaa kanteluprosessia.

Vaikka esitys puhuu tekstimuotoisten sisältöjen säätelemisestä, kyse on Ylen tulevaisuudesta. Nykyisessä mediatodellisuudessa kaikki viestintätavat sekoittuvat ja niiden erottaminen tarkoittaisi paluuta analogiseen aikaan. Medialiiton tavoitteena ei ole vain ilmaisumuodon vaan myös Ylen sisältöjen rajoittaminen.