...638, 639, 640

Miten kuvalla voisi kertoa mitään siitä, miltä ihmisestä tuntuu olla Afganistanissa, kirjoittaa Hanna Weselius.

Profiilikuva
Kolumni
Teksti
Hanna Weselius
Kirjoittaja on kirjailija, taiteen tohtori ja valokuvataiteen yliopistonlehtori.

Maassa oli lunta, ilmassa pakkasen tuntu. Seisoin kabulilaisella kukkulalla ja katsoin ylös minua kohti juoksevaa poikalaumaa.

Noin riehakkaita ja voimakkaita he ovat, vaikka heillä ei ole kunnollisia talvivaatteita, ajattelin. Sitten tein sen, mitä olin tullut juuri vapautettuun Afganistaniin tekemään: nostin kameran, tähtäsin, tarkensin ja laukaisin.

Oli talvi 2002. Olin täynnä nuoren kuvaajan vilpittömiä ideoita. Halusin tehdä perinteiselle uutisviikkolehdelle naistenlehtityylisiä potretteja kriisialueelta – ovathan median konventiot vain rikkomista varten ja kaikki ihmiset samanlaisia.

Halusin sekoittaa genret, sahata pois kynnyksen, joka valokuvissa erottaa meidät ja heidät. Halusin kohdata ja jakaa, kylpeä Afganistanin väreissä, kankaissa ja hiekassa ja kylvettää yleisönkin.