Kirja roskiin? Kamalaa!

Miksi kirjaesineeseen liittyy tuntemuksia ja arvoja silloinkin, kun kirja on hyödytön tai rikkinäinen, kirjoittaa Pirjo Hiidenmaa.

Profiilikuva
Kolumni
Teksti
Pirjo Hiidenmaa
Kirjoittaja on tietokirjallisuuden professori Helsingin yliopistossa.

Aloitin kirja-alan kurssini jokin aika sitten viemällä ensimmäiselle luennolle kassillisen kirjoja. Kirjoista osa oli tahriintuneita, osa repeytyneitä, osa teemaltaan suppean yleisön kirjoja.

Kysyin opiskelijoilta, haluaisivatko he ottaa joitakin kirjoista itselleen tai viedä jollekulle. Kukaan ei halunnut yhtäkään kirjaa, enkä ihmettele. Ehdotin seuraavaksi, että voisimme repiä kirjat ja heittää ne pois.

Kävi juuri niin kuin olin odottanutkin: syntyi suuri hämmennys pelkästä ajatuksesta, että kirjoja revittäisiin ja heitettäisiin pois. Jos kyse olisi ollut likaisista paidoista tai rikkinäisistä kaseteista, pois heittäminen olisi mennyt vastalauseitta.

Alun kokeen jälkeen pääsimme käsiksi luennon teemaan: mikä on kirjan asema kulttuurissa ja miksi kirjaesineeseen liittyy tuntemuksia ja arvoja silloinkin, kun kirja on hyödytön tai rikkinäinen?