Subjekti ja predikaatti
Äitini, joka teki päivätyönsä opettajana, kertoo joskus tarinaa kollegansa pitämästä alakoulun uskonnon kokeesta. Kysymykseen ”Ketkä olivat Jeesuksen opetuslapset?” joku hämmentynyt lapsiparka oli vastannut ”Subjekti ja Predikaatti”.
Raamatuntulkintansa kullakin. Uskon, että tarina on auttanut minua muistamaan, miten tärkeitä lauseenjäsenet ovat.
Kun aloitin journalismin opinnot 1990, ensimmäiseksi kerrottiin, ettei ”Koira puri miestä” ole uutinen, mutta ”Mies puri koiraa” on. Uutistapahtuma on otsikoitava yksiselitteisesti ja jutun sisältöä vastaavasti. Kuka teki mitä kenelle. Subjekti, predikaatti, objekti. 2000-luvulla on päästy yhteisymmärrykseen, ettei jalankulkija enää ”jää auton alle”, vaan autoilija ajaa jalankulkijan päälle.
Viime vuosina on puhuttu klikkiotsikoista. ”Hengitätkö väärin? – Asiantuntija kertoo, mikset ole vielä kuollut” -tyyppiset otsikoinnit turhauttavat. Moni kaipaa kirveellä veistettyjä lauseita. Barokkinen otsikkoestetiikka aiheuttaa sekaannusta siitä, mikä on olennaista.