Urheile – ja puhu kieliä

Kolumni: Urheilullisesti tasaveroisessa tilanteessa on helppo palkata se, joka luultavasti sopeutuu uuteen maahan. Yksi osoitus sopeutumiskyvystä on aiempi kielitaito, kirjoittaa Lari Kotilainen.

Profiilikuva
Kolumni
Teksti
Lari Kotilainen
Suomen Kuvalehti

Maantiepyöräilyn suuret ympäriajot, ne ne vasta ovat urheilua! Laihat mutta uskomattoman sitkeät pyöräilijät valloittamassa Alppien lumihuippuja. Raastavia kiihdytyksiä lähes pystysuorilla serpentiiniteillä. Kylmäpäistä alamäkiajoa mutkissa, joissa ohjausvirheen jälkeen vain pieni kaide erottaa äkkijyrkältä pudotukselta.

Televisiosta seurattuna pitkä maantiekilpailu on aika erilainen kokemus kuin lätkäfinaali. Pyöräkisassa ehtii fiilistellä maisemia, käydä jääkaapilla – ja uskaltaa ylipäänsä hengittää. Eron huomaa selostuksestakin. Kun sadan polkijan joukko kyttäilee toistensa tekemisiä kymmeniä kilometrejä, ehtii selostaja jutella niitä näitä.

Silloin voi puhua esimerkiksi kielitaidon tärkeydestä. Näin teki kulttiselostaja Peter Selin asiantuntijansa Toni Roposen kanssa juuri päättyneen Italian ympäriajon Giro d’Italian aikana. Sillä välin, kun urheilijat rullasivat tasamaalla, selostajakaksikko alkoi pohtia kieliopintojen tärkeyttä nuorille pyöräilijänaluille.

Asiantuntijat olivat yhdenmielisiä. Laaja kielitaito on tärkeä, sillä nuoret pyöräilijät joutuvat harjoittelemaan paljon Keski-Euroopassa. Kieliä osaava oppii tuntemaan ihmisiä, hän saa kaiken valmennuksen tarjoaman tiedon ja hänelle jää paljon enemmän muistoja kuin ummikolle.