Kehitys ei kehitä työelämää
Suomessa asenne työhön on konservatiivinen. Puheisiin nelipäiväisestä työviikosta suhtauduttiin kuin jotain pyhää olisi häväisty.
Usein toistellun viisauden mukaan yliarvioimme lähitulevaisuuden muutokset, mutta aliarvioimme, millaisia muutoksia pitkällä aikavälillä tapahtuu. Ajatuksen voi sanoa toisinkin: yliarvioimme muutoksen nopeuden, mutta emme arvaa, kuinka valtava muutos lopulta tulee olemaan.
Yleisen elämänkokemuksen mukaan on myös asioita, jotka eivät lainkaan tottele yllä mainittua viisautta. Yksi esimerkki tällaisesta on työelämä. Yhteiskunnan asenne työntekoon on konservatiivinen: työpaikalle pitää mennä aamulla, työtä tehdään kahdeksan tuntia kerrallaan, vain viikonloppuna on lupa nostaa jokin muu asia tärkeämmäksi – mutta vapaa-ajankin perimmäinen tarkoitus on tehdä ihmisestä parempi työntekijä.
Voisiko elämä näyttää toisenlaiselta? Erityisesti nuorten aikuisten lisääntyvästä työuupumuksesta ja nuorten naisten ahdistuksesta on uutisoitu paljon viime aikoina. Työura ja siihen johtava opiskelu eivät näytä tuovan ihmisille mielenrauhaa ja merkityksellisyyttä.
