Karu totuus: Sdp on muuttunut ei-puolueeksi
PÄÄKIRJOITUS: Jos Sdp pääsee valtaan, se peruuttaa soten, peruu ammatillisen koulutuksen uudistukset ja kaiken muunkin kuviteltavissa olevan.
Siitä on aika tarkkaan puoli vuosisataa, kun Sdp:n pitkä nousukiito alkoi. Vuonna 1963 puolueen puheenjohtajaksi valittu maltillinen Rafael Paasio ilmoitti vievänsä puolueen pari piirua vasemmalle. Kahtia hajonnut puolue yhdistyi ja oli valmis suuriin tekoihin.
Sovittelevan johtajan lisäksi tarvittiin myös otollinen hetki. Sellainen koitti 1960-luvun puolivälissä. Sdp puhutteli parhaiten äänestysikään tulleita nuoria.
Demarit olivat yleisön lemmikkejä myös televisiossa, joka juuri tuolloin yleistyi lähes joka kodin välineeksi. Televisiossa ratkaistiin poliittiset keskustelunaiheet.
Sdp:n tuolloista etunojaa kuvaa se, että puoluesihteeri Kaarlo Pitsinki iski kultasuoneen vuoden 1966 television vaalikeskustelussa havainnollistamalla ison kartongin avulla puolueen kahdeksan kohdan vaaliohjelman.
Demareilla oli yhteiskunnallisen keskustelun aloite käsissään. Maata uudistettiin, ja Sdp oli uudistuksen etulinjassa vuosien 1966–1970 pääministeripuolueena.