Kantelen tästä Hesariin!
Muutama vuosi sitten englannin kieleen vakiintui käsite Karen. Sillä tarkoitetaan keski-ikäistä ja keskiluokkaista valkoista naista, joka on erittäin tietoinen oikeuksistaan.
Elementissään Karen on asiakaspalvelutilanteissa. May I speak to your manager, saanko puhua pomollesi, hän uhittelee, jos asiat eivät mene juuri kuin hän on halunnut.
Stereotyypin tietävät kaikki. Suomalaista nimeä ei vielä ole vakiintunut, mutta meillä Jaana on sopivasti adjektiivilta kuulostava 1960-luvun hittinimi.
Jaanat ovat päässeet rellestämään suomalaiseen mediaan.
Taannoin puhuttiin palvelujournalismista, kun haluttiin keksiä kiertoilmaisu sille, miksi juttuja kirjoitettiin olettaen, että lukija on uusavuton ja tekee kaiken väärin.
Kun palvelujournalismista poistetaan uutiskynnys, kuten verkkouutisoinnissa nykyään on tapana, syntyy kuluttaja-asiamiesjournalismia.
Se on juttutyyppi, jossa ei ole niin vähäpätöistä kuluttajakansalaisen pettymystä, ettei toimittajaa kannattaisi hälyttää kovistelemaan firmaa mokasta.
Erityisesti kuluttaja-asiamiehen pikkuapurina on kunnostautunut Helsingin Sanomat, joka julkaisee säännöllisesti riipaisevia juttuja esimerkiksi siitä, kuinka kansalainen oli ymmärtänyt Finnairin 19 euron lisäpalvelun toiminnan väärin ja maksanut turhasta. Lisäksi joku oli puhunut VR:n hiljaisessa osastossa, eräästä kotiin kuljetetusta pizzasta puuttui pari palaa ja lähettipalvelu oli tehnyt oharin startup-ukko Jyri Engeströmin äidille. Voimia osallisille.
Ei sillä, hyvälle kuluttajajournalismille on aina paikkansa. Brittilehti The Guardianissa ilmestyy noin kerran viikossa vastaava palsta, mutta sillä käsitellyt tapaukset ovat outouteen asti kinkkisiä.
Lehdet rakentavat koko ajan mielikuvaa omista ihannelukijoistaan, halusivat ne sitä tai eivät. Lukijoita koulutetaan kertomalla, mikä on tärkeää. Siinä sivussa normitetaan kunnollista kansalaisuutta.
Voisi ajatella, että media haluaisi muovata lukijoistaan ympäristöstään laajasti kiinnostuneita, asioiden mittakaavat ymmärtäviä, sivistyneitä kansalaisia, mutta ei. Yhä useammin kansalaisihanne vaikuttaa olevan Karen tai Jaana, siis nuuka, ahne ja pikkusieluinen nalkuttaja.
Ja kenties toimittajillakin olisi nykymaailmassa tärkeämpää tekemistä kuin soitella viestintäjohtajille, jotta vakinurisijat ehkä saavat muutamat kymppinsä takaisin.