Kansalaisyhteiskunnan kurittaminen uhkaa demokratiaa
Kansalaisjärjestöihin kohdistuva paine osoittaa, että emme ole immuuneja demokratiaa rapauttavalle kehityskululle, kirjoittavat Kerttu Willamo ja Amos Wallgren.
3
MIN
Suomessa on viime aikoina nähty huolestuttavaa kehitystä, kun Orpon hallitus on kohdistanut kansalaisjärjestöjen rahoitukseen merkittäviä leikkauksia. Vaikka syyskuun budjettiriihessä peruttiin osa uusista leikkauksista, jo aiemmin toteutetut päätökset kertovat poliittisesta valinnasta, jossa demokratian pilareita puretaan.
Leikkaukset ovat iskeneet erityisesti sosiaali- ja terveysjärjestöihin, jotka paikkaavat julkisen sektorin aukkoja tarjoamalla palveluja esimerkiksi nuorille, väkivallan uhreille ja mielenterveysongelmista kärsiville. Rauhanjärjestöjen rahoitus on aikaisemmin lopetettu kokonaan, kehitysyhteistyö ja ihmisoikeustyö ajettu ahtaalle eikä vapaa valtionmedia Ylekään ole säästynyt.
Samalla julkinen keskustelu järjestöistä ja aktivismista on koventunut ja poliittisella tasolla on jopa liikkeiden kriminalisointia ehdotettu. Myös kansalaisten osallistumista päätöksentekoon on rajoitettu, sillä lausunto- ja kuulemisaikoja on lyhennetty. Poliisi on käyttänyt ylimitoitettuja voimakeinoja mielenosoituksissa, valvonut Elokapina-aktivistien puhelimia ja rajoittanut liikkeen rahankeruuta.
Nämä ovat tietoisia poliittisia toimia, joilla kavennetaan kansalaisyhteiskuntaa ja kriittisiä ääniä.
