Kansalaisjärjestöjä tarvitaan valvomaan yritysten vastuullisuutta
Yritykset eivät korvaa ihmisoikeustyössä aktiivista kansalaisyhteiskuntaa, kirjoittavat Henna Hakkarainen ja Ulla Anttila.
Ihmisoikeudet ovat kestävän rauhan, eriarvoisuuden vähentämisen ja inhimillisen kärsimyksen estämisen ehto. Oikeusvaltion kehittyminen edellyttää riippumattoman kansalaisyhteiskunnan mahdollisuutta valvoa ihmisoikeuksia. Samalla vahvistuvat edellytykset ratkaista yhteiskunnallisia ristiriitoja rauhanomaisesti.
Ihmisoikeuspuolustajien ja kansalaisyhteiskunnan toiminta on hankaloitunut.Monissa kehittyvissä maissa järjestöjen rahoitusta jäädytetään ja työ on entistä riskialttiimpaa. Kansalaisjärjestöt vaativat ja vaalivat oikeuksien toteutumista, tuottavat tietoa, antavat oikeusapua sekä kouluttavat kansalaisia ja viranomaisia. Järjestöjen laatimat varjoraportit tuovat YK:ssa keskusteluun tietoja, joita ilman käsitys yksittäisen maan ihmisoikeustilanteesta jäisi puutteelliseksi.
Suomi on ollut aktiivinen ihmisoikeuspuolustajien tukija ja suojelija. Eduskunnan ulkoasianvaliokunta on hallituksen ihmisoikeusselontekoa koskevassa mietinnössään korostanut ihmisoikeusjärjestöjen asiantuntemusta ja toimintamahdollisuuksia. Kansainvälisesti järjestöjen merkitys normien kehittämisessä, ihmisoikeustilanteen seurannassa ja kansalaisten vaikutuskanavana on kasvussa. Valiokunta peräänkuuluttaakin ulkoasianhallintoa selvittämään, miten se voisi vahvistaa kansalaisjärjestöjen tukea.
Yksi uusi muoto on kehittyvissä maissa toimivien ihmisoikeusjärjestöjen alueellisen yhteistyön tukeminen. Valiokunnan mukaan sillä voidaan lisätä työn turvallisuutta ja tuloksellisuutta. Järjestöjen verkostoitumista on tuettu Suomen kansalaisjärjestöjen kanavoimista kehitysyhteistyövaroista.
