Jeesus, miten löysää
2
MIN
Journalismin kamalin muoto on pitkä, korkealentoinen essee.
Olenkin ylläpitänyt hyvinvointiani olemalla lukematta niitä. Viime aikoina Helsingin Sanomien esseiden suuri suosio on kuitenkin tehnyt välttelystä liki mahdotonta.
Lipsahdin esseettömältä polulta joitakin viikkoja sitten, kun klikkasin auki kirjailija Joel Haahtelan esseen ajattelusta. Haahtela valittaa asiantuntijoiden liiallisesta arvostamisesta. Asiantuntijat edustavat naurettavaa näkemystä siitä, että maailmaa voisi hallita rationaalisesti. Heidän sijastaan meidän pitäisi kuunnella ”ajattelijoita”. Ajattelijat ovat kirjailijoita, teologeja ja filosofeja, jotka eivät ole ajattelemiensa asioiden asiantuntijoita. Siksi he ovat väärässä, mutta rohkeasti.
Jos näkemys olisi esitetty missä tahansa muussa formaatissa, sitä olisi pidetty kummallisena. Esseessä se on raikas.
Sama koskee kielentutkija Janne Saarikiven esseetä. Saarikivi pohtii, mitä Jeesus tekisi nyky-Suomessa. Lopputulos on, että Jeesus menisi kapakkaan Sanna Marinin ja Alexander Stubbin kanssa. Saarikivi on vakuuttunut, että Marin ja Stubb tarvitsevat Jeesusta ryyppykaveriksi, koska eivät anna itselleen armoa ankaran itsekurinsa vuoksi.
