Luomuhumala

Pikkujoulukauden alkaessa muistui mieleen taannoinen otsikko, jonka mukaan suomalaisesta luomuhumalasta suunnitellaan vientituotetta, koska se on niin korkealaatuista ja olikohan peräti terveellistäkin. Mahdollisesti kysymys oli humalakasvista, mutta mikäpä estäisi viemästä myös suomalaista humalatilaa. Siitä voisi tulla uusi Nokia, sillä meillähän humalaa riittää ja se on laadukasta. Terveellisyyttä tosin ei ole taidettu tieteellisesti todistaa.

Jotta humalaa saadaan vientiin, se on jollakin tavalla tuotteistettava. Onhan sitä jo tavallaan tuotteistettu pulloihin, mutta tarkasti ottaen nyt ei ole kysymys siitä. Pulloissa on nestettä, mutta humala on aineeton olotila.

Yksi suomalaisen humalan muoto, Kalsarikänni, on jo saavuttanut laajaa suosiota eri puolilla maailmaa. Tällä tiellä on hyvä jatkaa lisäämällä valikoimaan myös muita humalabrändejä. Jo aloittelijoille voidaan tarjota kevytversioita, kuten Hiprakkaa, Huppelia, Tuiteria ja Kekkulia. Niiden luontevia jatkojalosteita ovat ainakin Maisti, Hutikka, Laitamyötänen, Tuiske ja Jurri.

Varsinaisilla bulkkimarkkinoilla humalatuotteet kannattaa nimetä mahdollisimman eksoottisesti, esimerkiksi käyttämällä ääkkösiä, joita ei useimmissa muissa kielissä ole. Sellaiset tuotemerkit kuin Lärvi, Hönö, Perskänni, Änkyrä, Mäiske, Plörö, Pöhnä, Örvellys, Tööt ja Äikääntäi herättävät jo pelkällä nimellään kuluttajassa spontaania kiinnostusta. Moni ulkomaalainen ei pysty niitä selvin päin edes ääntämään.