Aina joku valittaa
Onko hyvää hallintoa ja vallankäyttöä se, että soraääniin aina reagoidaan?
Taiteilija Hannu Väisänen joutui äskettäin merkilliseen tilanteeseen. Uudenkaupungin seurakunta päätti kesäkuussa myydä Väisäsen taideteokset, joita taiteilijalta oli 30 vuotta sitten kutsukilpailun perusteella seurakuntakeskukseen hankittu. Päätöksen syynä oli, että jotkut seurakuntalaiset eivät pitäneet töistä – he eivät löytäneet niistä kristillistä sisältöä.
Kun myyntipäätös herätti julkista kiinnostusta, seurakunta piti avoimen keskustelutilaisuuden. Suurin osa puheenvuoron pyytäneistä halusi Väisäsen töiden pysyvän alkuperäisessä paikassaan. Seurakunta palautti asian valmisteluun.
Myös kotikaupungissani Keravalla kuultiin alkukesästä valituksia. Keskellä kaupunkia on 1950-luvulla rakennettu maauimala. Jotkut lähitalojen asukkaat olivat valittaneet uimalan hyppytornin äänistä. Niinpä kaupunki päätti sulkea tornin puolitoista tuntia muuta uimalaa aiemmin.
Päätöstä pidettiin järjettömänä: lähistölle muuttaneet ovat tienneet maauimalasta. Se on auki vain kesäkauden ja suljetaan iltayhdeksältä. Kun paikallislehti haastatteli lähistön asukkaita, kukaan ei valittanut äänistä vaan kaikki pitivät tärkeänä, että ihmiset liikkuvat ja iloitsevat kesästä. Päätös peruttiin.
