Radikaali islam versoo sosiaalisesta kriisistä

Puheenvuoro: Sisäministerin mukaan ei ole yhdentekevää, missä imaamit koulutetaan ja kuka moskeijat rakentaa.

Profiilikuva
Puheenvuoro
Teksti
Kai Mykkänen
Suomen Kuvalehti
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Vierailin maaliskuussa Marokossa ja Tunisiassa tutustumassa muun muassa radikaalin islamismin olosuhteisiin ja torjuntaan. Marokon kuninkaan perustaman, maltillista islamia edistävän instituutin johtaja Ahmed Abbadi listasi radikaalin islamismin tarjouksiksi yhtenäisyyden tunteen vastineena modernin yhteiskunnan hajaannukselle, kunnian vastineena oman perheen ja työpaikan puuttumiselle, puhdasoppisuuden vastineena valtaenemmistön moniäänisyydelle, uskon pelastukseen vastineena nuorten enemmistön kyynisyydelle ja voiman tunteen vastineena syrjäytymiselle.

Keskusteluissa vahvistui käsitys siitä, että nuorten radikalisoituminen on useimmissa tapauksissa ennen kaikkea reaktio syrjäytymiseen sekä turhautumista eliitin ja köyhien ristiriitaan. Nämä syyt ovat paljolti symmetrisiä sille, mikä oli polttoaineena 1900-luvun vasemmistoradikalismille Euroopassa. Samalla radikaali islam on pakotie paineista, kun ei pysty täyttämään edellisen sukupolven mallin mukaista roolia perheen päänä, perinteinen laajan suurperheen kaitseva rooli on murentunut ja modernisaation ristiriitaiset arvot hämmentävät.

Haetaan muutosta eriarvoisuuteen, mutta samalla ahdistutaan kulttuurisen muutoksen vauhdista. Ilmiössä on sukulaisuutta tämän päivän länsimaisen oikeistopopulismin kanssa. Lännessä protesti purkautuu pääosin vaalien kautta. Arabimaissa demokratia toimii huonommin ja turhautuneimmat luisuvat väkivallan tielle.