Uskottavuusongelma
Kolumni: Jos mediataloilta kysytään, Suomessa ei tarvita journalismia journalismista, kirjoittaa Anu Koivunen.
Jos mediataloilta kysytään, Suomessa ei tarvita journalismia journalismista. Kiitos vaan kysymästä, mutta ei kiitos: toimintamme ei kaipaa kriittistä seurantaa ja tutkivaa katsetta, eikä yleisöjä kiinnosta. Jos heillä on huomautettavaa, valittakoot Julkisen sanan neuvostoon. Ja jos taas alalla on asiaa, Päätoimittajien yhdistys tai JSN laatii tiedotteen.
Kuva on karrikoitu, mutta tosiasia on, ettei Suomessa kuukauden kuluttua tehdä yhtään mediajournalismiin keskittyvää ohjelmaa. Vuodesta 2005 mediakritiikkiä Ylessä parhaaseen katseluaikaan harjoittanut Pressiklubi lopetetaan, kuten lopetettiin myös Yle Radio 1:n Julkinen sana -ohjelma 16 vuoden jälkeen joulukuussa 2017.
Päivä- ja aikakauslehdissä mediaa koskeva journalismi on harvinaista, ja media-alan ammattilehdissä Journalistissa ja Suomen Lehdistössä se on kolumnistien varassa.
Manu Marttisen ja Manu Haapalaisen Journalisti-lehdessä julkaistu Monta portinvartijaa – näin syntyi Ylen Törhös-uutinen, jota moni tavoitteli (27.4.2018) on suomalaisittain harvinainen poikkeus. Siinä avataan uutiskilpailua ja julkaisupäätösten tekemistä tavalla, joka eittämättä kiinnostaa monia #metoo-uutisointia seuranneita.
Koska viimeksi suomalaisessa julkisuudessa on keskusteltu julkaisemisesta ja julkaisematta jättämisestä, lähdepohjan arvioinnista, nimettömien lähteiden käyttämisestä ja toimitusresurssien jakamisen vaikutuksesta siihen, miltä jokin ilmiö mediassa näyttää?
Tavallisesti tunnutaan ajateltavan, että journalismia koskeva keskustelu on mielipiteilyn, ei vastuullisen ja vakavan journalismin asia. Väittämiä siitä, miten ”media aina” esiintyy tiuhaan, mutta itse journalismi jää luonnonilmiön lailla tarkastelun ulkopuolelle. Missään ei arvioida kriittisesti gallupuutisia, vaalikoneita tai paljastuksia. Missään ei keskustella paikallisuutisoinnin laadusta.
Kun asiasta kysyy media-alan ihmisiltä, saa vastauksen, etteivät toimitukset arvioi toisiaan, koska joutuisivat muutoin itsekin arvioitavaksi. Ylegaten kerrotaan olleen poikkeus.
Asenteesta seuraa, että ala osaa huonosti keskustella toiminnastaan julkisuudessa ja ruokkia kansalaisten medialukutaitoa. Ennen muuta suhtautumistapa on ongelma journalismin uskottavuudelle.