Hanhet jakoon
Jos valkoposkihanhia ei saa harventaa, lähetetään ne Brysseliin.
Kesä on jo kääntymässä kohti viilentymistä, mutta politiikassa tilanne vain kuumenee. Kuumuutta lisää ennen muuta kaksi kiistaa, jotka jakavat kansaa jyrkästi kahtia. Toinen niistä on EU:n niin sanottu elpymisväline, jonka sisältämien miljardien jaosta ollaan erimielisiä niin Suomen puolueiden kuin EU:n jäsenmaidenkin kesken. Toinen sota on käynnissä valkoposkihanhien määrästä, jota yleisesti pidetään liian suurena, mutta eri mieltä ollaan siitä, mitä pitäisi tehdä.
Koska elpymisvälineen miljardimäärä on vain noin 1 800, mutta valkoposkihanhia lasketaan olevan pelkästään Helsingissä ja itäisessä Espoossa peräti 6 150, keskitymme tällä kertaa tähän isompaan ongelmaan, siis valkoposkihanhiin. Osa poliitikoista ja heidän puolueistaan – lähinnä kokoomus ja keskusta – haluavat vähentää hanhia surmaamalla niitä kuoliaaksi ja syömällä suuhunsa. Toiset taas – vihreiden johdolla – muistuttavat, ettei niin saa tehdä, koska EU ja luonnonsuojelulaki sen kieltävät. Kompromissiksi on esitetty hanhien hätistelyä jonkinlaisiin reservaatteihin koirien avustuksella, mutta siinä on pulmana se, etteivät koirat osaa lentää, eivät edes lintukoirat.
Jos valkoposkihanhia ei saa harventaa sen vuoksi, että laji on uhanalainen koko Euroopassa, luonteva ratkaisu on se, että ne jaetaan nykyistä tasaisemmin. Siis Suomesta, missä niitä on liikaa, lintuja kuljetetaan sinne, missä niitä on liian vähän. Sopiva keräilypiste on Bryssel, mistä EU voi jakaa niitä edelleen hanhipulasta kärsiviin maihin. Jos linnut hinnoitellaan käypään arvoon (336 euroa kappale), Suomi voi lyhentää niillä osuuttaan elpymispaketista.
Geopoliittinen asemamme on sikäli ihanteellinen, että itäisen naapurimaamme presidentti Vladimir Putin on kunnostautunut johdattamalla kevytlentokoneella uhanalaisen lumikurkiauran turvallisesti muuttomatkalle. Länsinaapurista taas muistetaan Nils Holgersson, joka on seikkaillut villihanhien selässä siellä sun täällä.
