Jooga ei ole hörhöilyä
Tänä päivänä jooga on pitkälti kehotietoisuuteen ja hyvinvointiin perustuva liikuntamuoto, kirjoittaa Sanna Majander.
Laura Saarikoski niputtaa kolumnissaan (SK 51–52/2025) joogayrittäjät tiedevastaisen huuhaan edustajiksi. Tänä päivänä jooga on pitkälti kehotietoisuuteen ja hyvinvointiin perustuva liikuntamuoto – ei uskonnollinen tai ideologinen projekti.
Suurin osa suomalaisista joogayrittäjistä ja -opettajista nojaa opetuksessaan liikuntatieteeseen ja länsimaisen lääketieteen käsitykseen sairauksien ehkäisystä, anatomiasta, fysiologiasta ja hermoston toiminnasta. Joogan henkinen traditio ja viisausperinne viittaa käytännöllisiin oppeihin, joiden tavoite on ohjata ihmistä elämään merkityksellistä, tasapainoista ja moraalista elämää. On kaukaa haettua ja tarkoitushakuista leimata näitä oppeja uskonnolliseksi hörhöilyksi.
Epäreilusti kolumni rinnastaa joogayrittäjyyden salaliittoteorioihin, rokotevastaisuuteen tai poliittiseen ekstremismiin yksittäisten esimerkkien perusteella. Kirjoittaja jättää kokonaan arvioimatta uskontojen tiedevastaisuuden ja esimerkiksi kirkon aseman Suomessa.
Kun kaikki henkisyyden ja kehotyön muodot niputetaan yhdeksi uhkakuvaksi, katoaa tilaa järkevälle keskustelulle. Kehomieliyhteys, jota joogassa vahvistetaan, on myös neurotieteen ja psykologian tunnistama ilmiö. Palautuminen, stressinsäätely ja autonomisen hermoston tasapaino ovat keskeisiä teemoja joogassa ja modernissa lääketieteessä.