Järjetön pestään järjelliseksi
Median on niin Yhdysvalloissa kuin Suomessa pohdittava, tarkastellaanko Trumpia poikkeusyksilönä vai autoritaarisena johtajana, kirjoittaa Anu Koivunen.
Miksi tuleva presidentti Donald Trump haluaa nimittää hallintoonsa ”kahjoja”, ”julkihulluja”, ”omituisia otuksia” ja ”poliittisia hylkiöitä”, kysyi Saska Saarikoski Helsingin Sanomien kolumnissaan ja esitti, että kyse on paitsi poliittisen ilmatilan hallinnasta myös harhautuksesta. Kun ihmetellään ”kauhukabinettia”, harvempi ehtii ja jaksaa seurata, mitä kaikkea vallan kulisseissa tapahtuu.
The New York Timesin Ezra Klein totesi podcastissaan, että Trump luo sekopäisen, raiteiltaan suistuneen (unhinged) poliittisen todellisuuden, jonka pelkkä kuvaaminen antaa toimittajasta kahjon vaikutelman.
Trumpin ja median viha-rakkaussuhde on tuttu ikiliikkuja. Vaalien jälkeen ollaan taas tilanteessa, jossa Trump-uutisoinnin rinnalle tarvitaan tulkitseva kommenttiraita. Joka päivälle on tarjolla jotain uutta selitettävää.
Amerikkalaiseen mediakriittiseen keskusteluun onkin ilmestynyt käsite sanewashing, järkipesu. Kriitikot ovat väittäneet, että kun uutismedia pyrkii asiallisen neutraaliin Trump-raportointiin, se voi päätyä rationalisoimaan järjettömyyksiä: ohittamalla puheiden sekavuuksia luodaan vaikutelma koherentista toimijasta.