Me isopäät
Maailman terveysjärjestö WHO on tutkimuksissaan huomannut, että suomalaiset kuuluvat maailman isopäisimpiin ihmisiin. Jos samanlaisia nuijapäitä syntyisi yhtä paljon muualla, heidät ohjattaisiin hoitoon, mutta Suomessa näin ei tehdä, sillä he eivät erotu porukasta sen pahemmin kuin sammakonpoikaset toisistaan.
WHO ei suoraan vastaa, mistä isopäisyys johtuu ja mitä siitä seuraa. Pitää siis vastata itse – meiltähän se onnistuu, kun kerran ajatuksilla on elintilaa. Taustalla ovat sekä geenit että ympäristö. Suomalaisten päät ovat vuosituhanten mittaan hiljalleen kasvaneet, koska meitä ei koskaan ole ollut tungokseen asti, kuten esimerkiksi kiinalaisia. Päämme ovat mahtuneet kasvamaan ilman yhteen kolisemisen vaaraa. Kylmässä ilmastossamme aivot on pitänyt suojata mahdollisimman paksulla kallolla, joka saa koko pään näyttämään suurelta. Tosin tämä on vain mutu-havainto, koska tutkimuksissa ei kerrota, johtuuko suomalaisen pään koko enemmän kallon paksuudesta vai aivojen turpoamisesta. Sitä emme kuitenkaan hyväksy, että aivomme olisi lämpöeristetty pehmeällä kudoksella, koska silloinhan olisimme läskipäitä.
Päisevyys on vaikuttanut myös kansanluonteeseen. Emme herkästi tunge päätämme muitten asioihin – yksinkertaisesti siksi, ettei se niihin mahdu, vaan jää viimeistään korvista kiinni. Tästä syystä meitä on ruvettu pitämään juroina, umpimielisinä ja vaatimattomina. Vaatimattomuutta kuvastaa myös tapa suhtautua isopäisyyteemme. ”Iso pää, vähän järkeä”, sanomme puikulapäille ihan vain lohduttaaksemme, vaikka herneaivokin toki tajuaa, että isoon päähän mahtuu iso äly. Myönnämme kernaasti, että maailmassa on tilaa erikokoisille päille, eli kuten Timo Soini on sanonut vertauskuvallisesti: ”Sama lippalakki ei sovi omenalle ja melonille.”
Totta kai suuripäisyydestä on myös haittoja. Niistä tunnetuimpia on liiallinen alkoholinkäyttö eli niin sanottu suomalainen viinapää. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että pään täyteen vetämiseen suomalainen tarvitsee selvästi enemmän juotavaa kuin joku vähäpäisempi.
